TREVOn ystäväkirja

Miten sinusta tuli ope?

Anna: Minusta tuli viimein viime keväänä ope pitkän lastenhoitajauran jälkeen.

Marjo: Varhaiskasvatus kiinnosti jo teinistä asti ja kun sain lastenhoitajana tehdä töitä monen taitavan pedagogin kanssa, innostuin lopulta itsekin hankkimaan opettajan pätevyyden. Valmistuin vakaopeksi keväällä 2014 sekä myöhemmin varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi 2022.

Saara: Lukion jälkeen ajattelin, että luokanopettajuus on minun juttuni. Monien vaiheiden (ja eri alojen opiskelujen) jälkeen päädyin hakemaan muutama vuosi ensimmäisen haun jälkeen varhaiskasvatuksen opettajan opintoihin, ajatuksena, että jossain kohtaa jatkan opintoja. Varhaiskasvatus vei kuitenkin mennessään ja 2011 valmistuin vakaopettajaksi. Ja 2021 sain maisterinopinnot loppuun.

Kata: Mulle oli selvää jo yläasteella, että haluan tehdä töitä lasten kanssa. Vaihtoehtoina oli vakaope tai opettaja. Sitten lukion viimeisenä keväänä hain opiskelemaan sekä vakaopeksi että kuvisopeksi, mutta en päässyt kumpaankaan. Taas vierähti muutama vuosi ja kuulin, että sosionomiopintojen ohella voisi lukea kaksoistutkinnon ja saisi vakaopen pätevyyden. Sinne sitten pääsin ja voi miten hyvä valinta se olikaan.

Niina: Niin kauan kuin muistan, olen halunnut opettajaksi. Pienten lasten opettajuus oli haaveammattini jo hyvin nuorena, joten sikäli uravalintani on ollut hyvin selvä ja vaikka kuulostaakin kliseiseltä, ehkä kutsumuskin. Hain ja pääsin heti lukion jälkeen opiskelemaan Tampereen yliopistoon kasvatustieteen kandidaatiksi ja lastentarhanopettajaksi. Opiskeluiden aikana tuli myös aika, jolloin epäröin uravalintaani ja halusin kokeilla muita töitä, mutta lopulta päädyin kuitenkin suorittamaan opinnot loppuun ja valmistuin unelma-ammattiini. Edelleen tänäkin päivänä valinta on tuntunut oikealta. Polku on johtanut varhaiskasvatuksen opettajan tehtävistä maisteriopintojen kautta tämänhetkiseen tehtävään varhaiskasvatuksen apulaisjohtajaksi, ja se on entisestään kasvattanut intohimoani varhaiskasvatusta ja sen kehittämistä kohtaan.

Tarina: Kun olit 10-vuotta nykyistä nuorempi:

Anna: Kun olin 10-vuotta nykyistä nuorempi, jaksoin valvoa viikonloppuna pidempään ja minulla oli enemmän aikaa lukea kirjoja tai katsoa televisiosta lempisarjoja. Saattaa johtua siitä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana perhekoko on kasvanut kahdella pienemmällä lapsella.

Marjo: Opiskelin Helsingissä vakaopeksi ja asustelin Punavuoressa solukämpässä. Viikonloput taisi kuitenkin kulua pääasiassa Tampereella Ruman tanssilattiaa ja opintolainaa kuluttamassa. 

Saara: Olin saanut 2013 vakituisen lastentarhanopettajan paikan, ja vaihtanut Hervannasta nykyiselle alueelle työskentelemään. Uusien asioiden äärellä työelämässä siis! 10 vuotta sitten taisin myös palata valmentamaan pesistä, junnupoikia Manse PP:ssä.

Kata: Silloin työskentelin Kouvolassa Putkinotkon päiväkodissa ja sain tehdä töitä ihan mielettömien ihmisten kanssa. Opin kahdessa vuodessa ammatillisesti valtavan paljon ja sain elinikäisiä ystäviä. Silloin elämää täytti vapaa-ajalla uusi nyrkkeilyharrastus ja salitreenit. Luulen, että silloin myös vaivasi jonkinmoinen kolmenkympin kriisi

Niina: Kun olin kymmenen vuotta tätä nuorempi, työskentelin Nokialla varhaiskasvatuksen opettajana esiopetusryhmässä ja samaan aikaan tein maisteriopintoja työn ohella Tampereen yliopistoon. Jos perheen, opiskeluiden ja työn jälkeen jotain vapaa-aikaa jäi, sen kulutin taatusti jossain ryhmäliikuntatunneilla tai kulttuuririennoissa. Olin myös käynyt elämäni ensimmäistä kertaa Pariisissa ja menettänyt sydämeni kaupungille!

Tarina: Kun sait viimeksi jonkun nauramaan makeasti:

Anna: Viimeksi nauroimme työporukalla arjen kommelluksille tiimipalaverin yhteydessä.

Marjo: varmasti oman 3-vuotiaan lapseni mainitsemalla sanan pissa tai kakka sopivassa yhteydessä.

Saara: Viikonloppuna hömppäilin kahden pienen karvanassun (koiria :D) kanssa istumalla lattialla ja leikkimällä virtahepo-pehmolla. Siinä oli itsellä ja muilla naurussa pitelemistä, kun koirat hyppi ja poukki ja nuoli kasvoja :)

Kata: Lasten kanssa kotona kutitushippaa leikkiessä. Lapsen nauru, voi se on niin parasta!

Niina: Todennäköisesti kotona lasten ja puolison kanssa jollekin arjen tilanteelle tai kommellukselle ollaan naurettu yhdessä.

Ikimuistoisin työpäiväsi?

Anna: Ensimmäinen koko päivän kestänyt metsäretki 3-5-vuotiaiden kanssa, jossa mm. nukuimme päiväunet lämpimässä kodassa.

Marjo: Harjulan päiväkodissa vietimme koko päiväkodin kanssa kaupunkileikkipäivää ja minikokoinen Tampere rakentui päiväkodin tiloihin. Sieltä löytyi mm. jäähalli, Tammelantori sekä Särkänniemi. Leikki vei ihanasti mukanaan sekä lapset että aikuiset.

Saara: Unelmien liikuntapäivää vietettiin koko yksikön voimin. Aamupäivällä urheiltiin lasten kanssa Olympia-teemassa eri rasteilla, ja kerättiin olympia-renkaita jokaisen omaan passiin. Aamupäivä huipentui Rio de Janeiro -olympialaisiin rakennettuun tanssiin, joka oltiin kollegan kanssa harjoiteltu ja esitanssittiin. Saatiin kaikki aikuiset ja lapset mukaan tanssimaan ja nauttimaan liikunnasta! Iltapäivällä/alkuillasta oltiin kutsuttu vielä perheet liikkumaan meidän kanssa.

Kata: Joulujuhla ulkona 2013. Oli paljon lunta ja aivan tyyntä. Meitä oli iso joukko lapsia ja vanhempia yhdessä juhlimassa. Joulujuhla koostui ihanasta sadusta, joka eteni pisteeltä toiselle erilaisten tehtävien mukaan. Kesken joulujuhlan alkoi sataa hiljalleen lunta. Kun satu oli viimeisiä lauseita vaille valmis ja pääsimme kaikki yhdessä koristelemaan ulkona kuusta ja kuusen valot syttyivät, satoi lunta jo paljon. Tunnelma oli satumainen.

Niina: Ikimuistoisia työpäiviä on osunut matkan varrelle useita, on vaikea nimetä yhtä. Opettajana toimiessa parhaita ovat olleet ne hetket, jolloin ollaan lasten kanssa yhdessä koettu jotain merkityksellistä. Se on voinut olla jokin oivallus, uuden oppiminen, innostus, kohtaaminen. Tai joskus jotain yhteisellä työllä ja panostuksella toteutettua, kuten retkiä, esityksiä, elämyksiä. Tämän hetkisessä työssä mieleen jäävät ne päivät, kun on kokenut kohtaamisen merkityksen ja kun havaitsee onnistumista ja iloa työyhteisössä. 

Jaa paras arjen vinkki kollegoille?

Anna: Työpäivän päätteeksi hengähdä ja levähdä. Ole armollinen itsellesi.

Marjo: Ole rohkeasti valmis joustamaan omista etukäteen asetetuista suunnitelmista ja aikatauluista, silloin kuin kaikilla on hauskaa ja jo matka täyttää ison osan tavoitteista.

Saara: Muista tauko arjen kiireessä! Etsi työn ohelle sellaista puuhaa, josta nautit ja jonka parissa rentoudut.

Kata: Älä koskaan oleta mitään. Älä myöskään tulkitse tai tee johtopäätöksiä. Kysy, selvennä, tarkenna ja varmista, että ymmärrätte tiimissä ja talon sisällä toisianne. 

Niina: Hymyile! Hyvä mieli tarttuu.

Tavat, joilla rentoudut?

Anna: Kuoron parissa pääsee rentoutumaan aina heti työviikon alussa maanantai-iltaisin.

Marjo: Hiljaisuus ja liikunta (mahdollisimman hiljaisessa olosuhteissa sekin).

Saara: Kamera kainaloon ja kuvaamaan. Penkkiurheilua pesiksen parissa (kausi päättyi hopeaan, mutta pianhan jo alkaa talvisuperpesis!!). Viime aikoina olen löytänyt itseni usein salilta.

Kata: Metsässä kävelemällä tai juoksemalla. Olemalla veden äärellä. Myöskin lukeminen ennen nukkumaan käyntiä on rutiini, joka on kulkenut mukana jo noin 20vuotta joka ilta.

Niina: Minulle tärkein tapa rentoutua on liikunta eri muodoissa. Pidän myös hiljaisuudesta ja siksi esimerkiksi museoissa käyminen toimii hyvin rentoutuskeinona. Luonnossa liikkumista unohtamatta.