Osaaminenkaan ei synny hetkessä, sitä rakennetaan pitkäjänteisellä työllä

Tänään on tammikuun 3.päivä 2025 ja itselläni on levännyt ja rauhallinen
olo. Aikatauluttomuus ja kännykän herätyksen poiskytkentä on tehnyt
hyvää. Talven pisimmät päivät ovat takanapäin ja toivon kovasti talviselle taivaalle kirkasta aurinkoa ja sopivasti lumihiutaleita.

  Uuden vuoden alkuun asetetaan paljon odotuksia, tehdään uusia
päätöksiä, aloitetaan uusia harrastuksia/opintoja/kirjoja jne. Osa asioista
saadaan loppuun, osa jää kokonaan kesken ja osa jää suunnittelun
asteelle. Tässä iässä (…mittari toooosi lähellä 60) ei edellä mainitut asiat
enää kovin isoa tuskaa aiheuta, kunhan vaan läheiset ja ystävät pysyvät rinnalla.

  Työ on kyllä tärkeää ja määrittelee itseäni paljon. Työpaikan ovenkahvaan
tarttuessani tunnen iloa ja onnea. Tiedän tekeväni tärkeää työtä, sitä
arvostetaan. Me varhaiskasvatuksen moninaisissa tehtävissä
työskentelevät olemme tärkeitä lapsille, perheille ja yhteiskunnalle-
monella tavalla. Me tiedämme sen. Muistathan sen!

  Työpäivän päätteeksi on kuitenkin syytä rajata työhön liittyvät asiat pois
ja keskittyä itseensä, ajatella että, jos joku asia meni pieleen, niin palaan
siihen seuraavana päivänä, ehdin kyllä. Toivottavasti jokaisesta
varhaiskasvatusyksiköstä ja työyhteisöstä löytyy esihenkilö, joka auttaa
tarvittaessa, neuvoo eteenpäin ja kuuntelee. Tätä samaa toivon myös eri
yksiköiden ja työyhteisöiden esihenkilöille, kaikki me tarvitsemme joskus
apua.

  En tiedä, kuka seuraavia ajatuksia palautumisesta ja jaksamisesta on
osannut sanoiksi laittaa, mutta tässä suora kopio:

   ” Jokaisena päivänä ei tarvitse olla parhaimmillaan. Jotta voisit olla
parhaimmillasi, tarvitset lepoa ja ammatillista valmistautumista. Huolehdi
riittävästi palautumisesta ja yöunesta, vaali terveyttä. Kaikki arkiset
rutiinit kietoutuvat näiden ympärille. Osaaminenkaan ei synny hetkessä, sitä rakennetaan pitkäjänteisellä työllä ja jatkuvalla oppimisella. ”