Varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelu töiden ohessa ? mahdollisuus, jonka toivoisin jatkuvan

Opiskelu ja työn yhteensovittaminen voi olla haastavaa, mutta samalla se tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Suoritin sekä kasvatustieteiden kandidaatin että maisterin tutkinnon monimuoto-opintoina ja itsenäisesti opiskellen. Samalla, kun työskentelin varhaiskasvatuksen opettajan sijaisuudessa.

   Monimuoto-opintojen joustavuus mahdollisti opintojen etenemisen omaan tahtiin ja antoi mahdollisuuden kehittää omaa ammatillista osaamista samalla, kun sain arvokasta työkokemusta. 

   Lisäksi opiskeluryhmän yhteishenki oli korvaamaton – tuimme ja kannustimme toisiamme läpi opintojen, ja yhdessä työskentelyn taidot, digitaalisten taitojen ohessa, kehittyivät huimasti.

  Opintoihini sisältyvät harjoittelut pystyin suorittamaan aikuiskoulutustuen avulla. Tämä taloudellinen tuki oli elintärkeä, sillä harjoittelut tuli suorittaa palkattomana, kuten alallamme on tapana. Valitettavasti tuen lakkauttamisen myötä vastaavien opintojen suorittaminen on nykyisille opiskelijoille huomattavasti vaikeampaa, mistä keskustelimme myös muutama viikko sitten alumnivierailullani Tampereen yliopistolla. Tämä on lisännyt opiskelijoiden opintojen keskeyttämisiä. 

  Monimuoto-opiskelijat ovat usein jo työelämässä olleita, perheellisiä aikuisia, joiden pitäisi nyt selvitä toimeentulonsa kanssa ilman tuloja harjoittelujen ajan. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen harjoittelut kestävät yhteensä kolme kuukautta, mikä tarkoittaa pitkää, palkatonta ajanjaksoa. Sama haaste koskee myös jatkokouluttautumista, kuten erityisopettajan opintoja.

  Tämä tilanne on epäreilu ja voi pahimmillaan estää myös monia osaavia sekä motivoituneita lastenhoitajia tai sosionomeja etenemään työssään varhaiskasvatuksen ammattilaisina. 

  Varhaiskasvatuksen ja kasvatustieteen opintojen tulisi olla saavutettavissa kaikenlaisissa elämäntilanteissa oleville opiskelijoille. Joustavat opintopolut ja mahdollisuus työn ja opiskelun yhdistämiseen ovat olleet suuri voimavara monelle meistä, mutta ilman taloudellista tukea monimuoto-opiskelijoiden asema heikkenee merkittävästi.

 Tulevaisuudessa kasvatustieteiden opintoja voisi kehittää entistä joustavammiksi ja työelämälähtöisemmiksi. Esimerkiksi harjoitteluiden suorittamista voitaisiin tukea vaihtoehtoisilla tavoilla, kuten työelämälähtöisillä projekteilla tai oppisopimustyyppisillä ratkaisuilla. Myös työnantajien mahdollisuuksia tukea työntekijöidensä opiskelua voitaisiin vahvistaa, jotta osaamisen kehittäminen ei tarkoittaisi kohtuuttomia taloudellisia uhrauksia.

  Varhaiskasvatuksen opettajien tarve on suuri, ja siksi on tärkeää, että alalle hakeutuminen on mahdollista monenlaisille opiskelijoille. Toivottavasti yhteiskunnassamme ymmärretään, kuinka arvokasta työtä varhaiskasvatuksen parissa tehdään ja miten tärkeää on, että opiskelu on mahdollista myös työssäkäyville aikuisille.