Voiko työn kuormittavuuden vähentäminen ja työn leppoistaminen ollakin omissa käsissämme?

Uudella energialla uuteen vuoteen. Tämä ajatus oli varmaan meistä monella vielä tammikuussa. Nyt helmi- maaliskuun taitteessa tuntuukin jo siltä, että loma on parasta, mitä tähän kohtaan voi tulla.

Kuulostaako tutulle? Mitä ihmettä tapahtui muutamassa kuukaudessa? Kuinka ihmeessä niin lyhyessä ajassa voi olla jo loman tarpeessa?

Moikka kaikille teille lukijoille! Olen Katja Alisaari, ratkaisukeskeinen työhyvinvoinnin valmentaja ja tällä hetkellä työskentelen myös Tampereen kaupungilla varhaiskasvatuksessa. Sain pyynnön kirjoittaa teille tänne Trevon blogiin työhyvinvoinnista ja otin tämän pyynnön ilolla vastaan. Oma (työ)hyvinvointi ja valmennusfilosofiani, jos sitä sellaiseksi voisi kutsua, perustuu seuraavanlaisiin ajatuksiin: Työpäivän ei tulisi viedä kaikkea energiaa ja voimavaroja vaan myös työpäivän jälkeen akuissa tulisi olla virtaa. Tällä en tarkoita pelkkää fyysistä jaksamista vaan myös psyykkistä. Työpäivien jälkeen tulisi olla intoa ja halua tehdä muutakin, kuin vain istua tuijottamassa seinää kaikessa hiljaisuudessa. Myös töihin mennessä tulisi tuntua siltä, että tuleva päivä tai viikko on innostava ja, että se herättää positiivisia tunteita.

Mielestäni työhyvinvointia ja hyvinvointia vapaa-ajalla ei voi erottaa toisistaan, vaan ne kulkevat käsikädessä. Sillä olemmehan me yksi ja sama yksilö työssä ja vapaa-ajalla, joten hyvinvointia yhtä kaikki. Tavoitteeni työhyvinvoinnin valmentajana on tukea varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilökuntaa voimaan työssään ja vapaa-ajallaan mahdollisimman hyvin niin, että positiivisia, innostavia ja energisiä työvuosia olisi mahdollisimman paljon ja tämän kautta voimme tarjota laadukkaampaa varhaiskasvatusta lapsille.

Kiire on ollut läsnä työelämässä jo vuosikymmeniä. Meidän alallamme varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa sen läsnäolo on tuntunut korostuvan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tuntuu, että tahti on vain kiihtynyt viime vuodet, kun työnvaativuus on lisääntynyt. Aikaa sekä voimavaroja kuluttavia asioita tulee koko ajan enemmän. Sairaspoissaolot ovat lisääntyneet. Työ koetaan entistä uuvuttavampana ja kuormittavampana, kuin aikaisemmin.
Epäterveeseen, suorittavaan työkulttuuriin on tärkeää puuttua ja aloittaa pehmeämpi, palautumiseen ja energisoivaan työkulttuuriin tähtäävä aikakausi. Kuinka se sitten tehdään?

Ensinnäkin meidän tulisi tunnistaa ne kohdat, jotka työarjessa kuormittavat. Sen jälkeen esittää itsellemme ja tiimille erilaisia kysymyksiä, jotta pääsemme haasteiden voittamisessa eteen päin. Tämän jälkeen tuleekin se monille vaikein osuus: sitoudutaan muutoksiin ja tekemiseen, jonka myötä arki muuttuu sujuvammaksi ja palauttavammaksi. Tekemällä oikeita asioita enemmän ja jättämällä vääriä asioita vähemmälle, saadaan muutosta aikaan.

Tässä pohdittavaksi muutamia asioita, joista voi lähteä liikkeelle, jos tuntuu, että työ on tällä hetkellä kuormittavaa:
- Onko syynä kiire tai kiireen tuntu? Jos on, niin silloin olisi hyvä opetella erilaisia taitoja kiireen kesyttämiseen. Onko päivämme liian täynnä tekemistä ja suorittamista? Jääkö siirtymille riittävästi aikaa? Voisiko arjen rytmiä muuttaa ja sujuvoittaa? Onko meillä riittävästi aikaa vain olla lasten kanssa? Tehkää kalenteristanne väljempi. Pohtikaa, onko kaikki tekeminen yhden päivän tai viikon/ kuukauden aikana välttämätöntä? Voisiko jotain siirtymiä tai totuttuja tekemisiä jättää välistä?

- Onko syynä kuormittavuuteen kova melu tai levoton tunnelma? Mistä melu johtuu? On hyvä pohtia voisiko oppimisympäristölle tehdä jotain? Onko ryhmässä tai tilassa läpikulkemista, joka tekee tilan rauhattomaksi? Puhunko itse kovalla äänellä ja hyppäänkö koko ajan paikasta toiseen, jolloin luon itse levottomuutta? Tulisiko ryhmän jakautua pienempiin ryhmiin? Voisiko ulkopedagogiikkaa lisätä? Vastaako tekeminen lasten taitoja vai tuottaako liian helppo/liian vaikea tekeminen levottomuutta? Olenko huomioinut lasten kiinnostuksen kohteet? Saavatko lapset kokea riittävästi osallisuutta?

- Kuormittaako tiimissä yksilöiden väliset vuorovaikutussuhteet? Kaipaako tiimin keskinäinen
vuorovaikutus jotakin toimiakseen paremmin? Jos tiimin vuorovaikutuksessa on haasteita, kuormittaa se jokaista, myös lapsia. Ottakaa asioita puheeksi keskenänne tiimiaikana. Jos se tuntuu vaikealta, niin pyytäkää apua esihenkilöltä. Tiimin kanssa on hyvä pohtia yhdessä, että osaammeko antaa rakentavaa palautetta kunnioittavasti ja arvostavasti? Tämä on erittäin tärkeää. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus kertoa siitä, miltä jokin asia tuntuu ilman, että tarvitsee pelätä työkaverin reaktiota. Pohtikaa myös sitä, kuinka otatte palautetta vastaan ja reagoitte siihen. Vallitseeko tiimissämme luottamus? Muistammeko
kiittää ja kannustaa työkavereita?

- Entäpä työpäivän aikainen palautuminen, oletteko kiinnittäneet siihen huomiota? Mitkä hetket päivässä tuntuvat palauttavilta? Voisiko se olla hiljainen lepohetki nukkarissa? Kahvihetki työkavereiden kanssa? Ulkoilu päivän valoisimpaan aikaa tai vaikka metsäretki? Vai palauttaako sinua flow-tila, jossa saat uppoutua lasten kanssa leikkiin tai peliin kenenkään keskeyttämättä? Vaikka meillä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa työpäiviä rytmittää tietynlainen struktuuri ja tuntuu, että liikkumatilaa ja valinnan varaa on melko vähän, niin todellisuudessa voimme vaikuttaa aika moneen asiaan työpäivämme aikana. Meillä on halutessamme paljonkin keinoja vähentää työnkuormittavuuden tunnetta ja saada työpäiviä leppoisammaksi.

Keskitytään kaikkeen siihen, mihin voimme vaikuttaa ja hyväksytään ne asiat, joihin emme voi vaikuttaa.